Omakotiliiton 100 kunnan asumiskustannusvertailussa v. 2019 Järvenpää oli neljänneksi kallein. Viime vuonna Järvenpää oli hopealla, mutta nyt vertailuun uusina kuntina tulleet saaristokunnat Kemiönsaari ja Parainen veivät kärkisijat.
Kärkikaksikolla vesikustannukset olivat asumisen kalleutta eniten selittävä tekijä. Järvenpäässä veden kustannukset ovat kohtuulliset, mutta kiinteistövero on 10 kalleimman kunnan joukossa selkeästi korkein.
Järvenpään kiinteistöveron kalleutta selvitin tämän lehden vuoden 2018 artikkelissa. Nyt selvittelen sähkön siirtohinnan vaikutusta Järvenpään asumiskuluihin, sillä sitä sähkölaskun osaa kuluttaja ei voi kilpailuttaa.
Vertailuni pohjana on sähkömarkkinoita valvovan Energiaviraston sähkönsiirron keskihintatilasto 11/2007-3/2019 sekä Keski-Uusimaa-lehdessä 21.1.1999 julkaistu hinnasto/1.1.1999.
Oheisessa graafissani tarkastelupisteet ovat 1.1.1999 ja vuodesta 2008 alkaen vertailuun otettujen yhtiöiden maaliskuun sähkönsiirron keskihinta. Keskihinnat sisältävät kaikki verot: arvonlisäveron sekä sähköveron ja huoltovarmuusmaksun (snt/kWh). Oletuksena on pientalo, huonekohtainen sähkölämmitys, pääsulake 3×25 A, sähkön käyttö 18 000 kWh/vuosi.
Vuoden 1999 jälkeen muutamat vertailussa olevat siirtoyhtiöt Keravan Energiaa lukuun ottamatta ovat muuttaneet nimiään. Etelä-Suomen Energia on Sipoon Energia Oy, Tuusulanjärven Energia kauppojen myötä Caruna Oy, Vantaan Energia on Vantaan Energia Sähköverkot Oy ja Mäntsälän Sähkö Nivos Energia Oy.
Kerava olisi ollut paras sähkölaitoksen ostaja
Sähkönsiirrossa Järvenpään ja Tuusulan päänsärky on – ja pysyy – Caruna Oy. Talousvaikeuksissaan Järvenpään ja Tuusulan kuntapäättäjät myivät vuonna 1998 70 % omistusosuutensa Tuusulanjärven Energiasta loppuosan omistaneelle IVO:lle (Fortum). Mainittakoon, että Keravan Energia oli tehnyt naapureilleen tarjouksen ja aiepöytäkirjan Tuusulanjärven Energian ostosta. Kauppa kaatui Järvenpään valtuustossa joulukuussa 1994.
Seuraavan kalliin virheen teki Kataisen hallitus luopuessaan kirjauksesta Fortumin siirtoverkkojen strategisesta merkityksestä. Ainoana ministerinä kirjauksen poistamista vastusti Paavo Arhinmäki; kokoomus, SDP, vihreät, kristillisdemokraatit ja RKP puolsivat.
Em. kirjauksen poistamisen jälkeen Fortum voitiin myydä ulkomaiselle omistajalle. Ministerivaliokunnan päätöksellä valtionyhtiö Fortumin omistamasta sähköverkosta myytiin 80 % kahdelle ulkomaiselle holding-yhtiölle ja loppu 20 % Kuntien eläkevakuutusyhtiö Kevalle ja työeläkevakuutusyhtiö Elolle.
Hallituksen omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä oli Pekka Haavisto ja valtiovarainministerinä Jutta Urpilainen.
Kauppaa voimakkaasti puoltaneet pääministeri Katainen ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori vakuuttivat, että Suomen lainsäädäntö ei mahdollista jättikorotuksia. Pääministeri Katainen sanoi Iltalehdessä joulukuussa 2013, että ”kauppa ei nosta sähkönsiirron hintaa asiakkaalle” ja Vapaavuori sanoi, että ”mitään hintapiikkiä ei pystytä rakentamaan”.
Kaiken lisäksi pääministeri Katainen eduskunnan kyselytunnilla vakuutti, että uusi perustettava yhtiö maksaa veronsa Suomeen.
Kuluttaja maksaa ikiliikkujan
Viimeistään nyt tiedämme ministerien lupaukset ja vakuuttelut tyhjiksi löpinöiksi. Vuonna 2013 oli jo tiedossa useita sähkölaitoskauppoja, joissa kuluttajat olivat aina joutuneet kaupan maksumiehiksi.
Tämä näkyy oheisessa kuvassani Sipoon Energian (aik. Etelä-Suomen Energia) kohdalla 1999–2008, Carunan kohdalla vuodesta 2014 eteenpäin.
Vuonna 1995 Keravan Energia Oy:n uusi tytäryhtiö Etelä-Suomen Energia Oy osti Sipoon alueen verkoston ja jakelutoiminnan Etelä-Suomen Sähkö Oy:ltä. Sipoolaiset maksoivat Keravan Energian ostosta 10 vuoden kuoletusajan ajan korotettuina tariffeina vuoteen 2004 asti. Sen jälkeen sipoolaisten siirtohinta laski ja oli vielä vuonna 2008 selkeästi vuoden 1999 tason alapuolella.
Caruna on sulatellut ostostaan nostamalla siirtohintojaan vuodesta 2014 lähtien 38,2 % ja muut vertailussani mukana olevat yhtiöt 10,4–21,8 %.
Caruna ei tule laskemaan siirtohintojaan Sipoon Energian tavoin, sillä voittoa tavoittelevana yhtiönä Caruna myynee sähköverkon 10–15 vuoden kuoletusajan jälkeen ja kuitannee kaupasta muhkeat myyntivoitot. Yhtiön voittoa lisäävät tietysti lainojen kuoletusaikana korkeampina siirtohintoina kerätyt voitot.
Sähkön siirtohintoja valvova Energiavirasto ei puutu sähkölaitoskaupoissa ulkomaisille tahoille maksettuihin ylisuuriin korkoihin eikä verojen välttelyyn. Jälkimmäiseen sen valtuudet eivät riitä ja Energiavirasto laskee vain liikevoittoa eikä tuloslaskelmassa liikevoiton jälkeen tulevia rahoituskustannuksia.
Jakeluverkon kuoletusajan jälkeen siirtohintaa pitäisi alentaa. Carunan asiakkaat maksavat parhaillaan siirtoverkkoaan kolmatta kertaa ja todennäköisesti vuoden 2024 jälkeen neljättä kertaa. Kuka pysäyttäisi tämän ikiliikkujan?
Carunalla raskas sähköverkko
Sähkönsiirron hinnassa on huomattava myös vuoden 2011 myrskyn jälkeen sähköyhtiöille asetettu vaatimus parantaa sähköverkoston säävarmuutta vuoden 2028 loppuun mennessä.
Tässä on toinen Carunan kipupiste. Carunalla on sähkön jakeluverkkoa 77 789, Keravan Energialla 503, Nivoksella 2253, Sipoon Energialla 1819 ja Vantaan Energia Sähköverkolla 3447 km. Omakotitaloihin johtavan verkon kaapelointiaste (v. 2017) oli Carunalla 44,9 %, Keravalla 86 %, Nivoksella 32,8 %, Sipoon Energialla 28 % ja Vantaalla 86,9 %.
Keravalla kuntakolmikon pienimmät asumiskustannukset
Viime vuoden asumiskuluvertailussani kiinteistövero (talo ja tontti) oli Järvenpäässä 1035,50 euroa, Keravalla 891,10 euroa ja Tuusulassa 742,90 euroa.
Sähkönsiirrossa Järvenpään ohella Tuusula kärsii Carunasta. Oman sähkölaitoksen omistava Kerava pääsee pienimmällä siirtomaksulla.
Energiaviraston julkaisemassa tilastossa Carunan siirtohinta on maaliskuussa 2019 8,42 snt/kWh ja Keravan Energian 5,62 snt/kWh. Esimerkkiomakotitalon (kulutus 18000 kWh) siirtomaksu on Keravalla 1011,60 euroa, Järvenpäässä ja Tuusulassa 1515,60 euroa vuodessa.
Kiinteistöveron ja sähkönsiirron vuosikustannus on laskelmani oletuksilla Järvenpäässä 2550,90 euroa, Keravalla 1902,70 euroa ja Tuusulassa 2258,50 euroa. Em. vuosikustannusten 648,20 euron ero Järvenpään ja Keravan välillä on järkyttävä.
Järvenpään kaupunginvaltuuston olisi pitänyt vuonna 1994 myydä sähköyhtiö Keravalle. Laskua kaupan hylkäämisestä maksamme joka päivä maailmantappiin asti.