Kolumnissaan 15.5. Sampsa Saralehto tarkasteli myttyyn mennyttä Järvenpään, Keravan ja Tuusulan seurakuntien vapaaehtoista yhtymää. Tuossa valmistelussa mukana olleena harmittelen hankkeen kaatumista.
Saralehto toteaa, että Tuusulalla on korkein veroprosentti ja se on kolmikon velkaantunein, Järvenpää investoi ja Keravalla on eniten rahaa kassassa. Näin onkin. On kuitenkin huomattava, että Tuusulassa on eniten maaomaisuutta, jonka todellinen arvo ei taseesta ilmene. Arvioin Tuusulan seurakunnan hoitavan velkansa maata myymällä.
Eikä taseesta näy kiinteistöjen korjausvelatkaan. Järvenpää on korjausvelkansa kartoittanut ja säästöillään rakentanut uutta ja korjannut vanhaa. Paljonko Keravankin pitää sijoituksiaan kiinteistöjensä korjauksiin tulouttaa?
Tase kertoo tietyn läpileikkausajankohdan tilanteen. Yhtymähanke oli varautumista tulevaan. Tulevaisuuden kannalta on hyvin tärkeää tarkastella verotulojen virtaa.
Tuusulan jäsenyysprosentti on kolmikon paras ja Keravan selkeästi heikoin. Oikaistulla 1,25 veroprosentilla laskettuna Keravan ja Tuusulan ansioverokertymä/jäsen on 244€ ja Järvenpään 235€. Tuusulan seurakunnan ansioverotulot olisivat vuoden 2015 oikaistuilla tiedoilla olleet n. 6,9 M€. Järvenpään ansioverotulot olivat n. 6,7 M€ ja Keravan n. 5,6 M€.
Seurakuntayhtymässä yhteisillä verotuloilla hoidetaan ensin tukipalvelujen kustannukset ja loppu jaetaan seurakunnille toimintaan. Suunniteltu tulonjakomalli olisi tuonut yhtymähankkeen kaataneelle Keravalle eniten lisäresurssia seurakuntatyöhön. Siksi ihmettelin Keravan antamia rukkasia, kun yhtymässä oma seurakunta olisi ollut yhtä lähellä kuin nytkin ja seurakunnan päätösvalta löyhässä yhtymässä ei olisi ollut uhattuna. Kolmen seurakunnan yhtymässä olisi ollut helpompi järjestellä sijaistamisia, säästää rakennus- ja koneinvestoinneissa jne.
Keravan seurakunta ei omista sähkölaitosta, mutta omistaako se jonkin muun rahantekokoneen?